Pietarin matka

Elämyksiä ja kuvia Pietarista, Viipurista ja matkalaisistaUskin sukuseuralaisista Pietarin matkalta 22.8 - 24.8.2019.

Vuoden 2018 vuosikokouksessa päätti Uskin sukuseura järjestää Pietarin matkan. Venäjän kulttuuripääkaupunkiin suuntasi neljätoista henkilöä. Pitkämatkalaiset olivat aloittaneet matkansa Lappeenrantaan jo edellisenä päivänä, osa taas ani varhain torstaiaamuna. Kysymyksessä oli oikeastaan vastavierailu: Putin oli juuri edellisenä päivänä vieraillut Suomessa. Häntä saatiin odottaa kaksi tuntia, me olimme ajoissa.

Lähtöselvityksestä Lappeenrannan satamassa selvittiin oppaan, Kirsimarjan, avustuksella nopeasti ja mukavassa kesäpäivässä paikat löytyivät Carelia-laivasta nopeasti. Oli nautinto jutella ja tutustua sukuseuralaisiin kaikessa rauhassa ja katsella samalla Saimaan ja kanavan kauniita maisemia. Sulkujen kokeminen on joka kerta mielenkiintoista ja usealla olikin pitkä aika sekä kanavalla matkustamisesta että Venäjällä käynnistä. Matkan aikana kerrottiin samalla matkalla olleille italialaisille, romanialaisille ja saksalaisille Viipurin ja Karjalan historiasta. Aterian jälkeen olikin vuorossa Viipuri ja rajanylitykseen liittyvät muodollisuudet, joista Kirsimarja esitelmöi lyhyen teatteriesityksen veroisesti. Kaikki ryhmästä pääsivät jatkamaan Hertta-oppaan kanssa bussiin, jolla matka Pietariin taittui parissa tunnissa. Viipurin päähän oli rakenteilla jatkoa moottoritielle, joka jo oli valmis Pietarin päässä. Metsien lisäksi muuta nähtävää ei ollutkaan. Pietari alkoi avautua eteemme uusilla väylillä, silloilla ja valoilla sekä ohjusten muotoisten rakenteiden kannattamalla hallilla ja raketin muotoisella Gazpromin pääkonttorilla, joka on kerrotun mukaan 400 metrillään Euroopan korkein rakennus. Rakennelmat olivat varmaan osa edellisenä vuonna järjestettyjä jalkapallon MM-kisoja, joiden yhteydessä ottelupaikkakunnilla paikkoja ehostettiin urakalla.

Pietari on suurkaupunki, 5 miljoonaa asukasta, mutta siitä huolimatta pääsimme sujuvasta hotelli Vaslievskyyn ja samalla näimme ensimmäisen näkymän uusklassisen Pietarin entisistä palatseista ja nähtävyyksistä. Hotelli oli Nevan läheisyydessä Vasilin saarella. Nopeimmat ennättivät syödä ja tehdä tutustumisretken ympäristöön ennen kuin bussi haki meidät kanavaristeilylle. Ilma suosi risteilyä. Laiva kuljetti meitä pitkin Nevaa ja Moikaa ja näimme Pietarin vanhan keskustan kirkkoja ja mm. Iisakin ja Pietari-Paavalin kirkko kohosivat kaupungin silhuetista. Palatseja oli veden äärellä lukemattomia. Ne ovat nykyisin museoita tai muita julkisia rakennuksia. Eremitaasi oli myös joelta päin tarkasteltuna käsittämätön helmi. Pietarissa on monia historiallisia patsaita, ei vähiten Pietari Suuresta. Väistämättä mielessä alkoivat vilistä Sodan ja rauhan kuvaukset seurapiirielämästä palatseissa, mutta myös Laila Hietamiehen teokset Katariina Suuresta. Anna Ahmatovankin entinen asuinpaikka oli museona. Oli myös Nevski prospekti, Singerin kahvila ja Fabergen museo. Varoen päitämme kuljimme lukemattomien ja toinen toistaan kauniimpien siltojen alta. Pietari-Paavalin linnoitus näytti mukavalta oleskelupaikalta. Ilta viileni ja kääriydyimme harmaisiin huopiin niin että muistutimme Nevan pakolaisia tai keskistysleirille kuljetettavien juutalaisten ryhmää. Hotellille palatessa Vasili-saaren punaiset art deco-pylväät, sfinksit, matruusien koulutuskeskus ja Aurora-alus sekä tietysti Pietarin ensimmäinen palatsi, Mensikovin palatsi, tulivat hahmoiltaan tutuiksi.

Hotelille palatessa energisimmät lähtivät kävelemään ja muutama jaksoi jopa herätä yöllä katsomaan 1.20 alkanutta Nevan siltojen aukaisua. Muille uni maistui.

Perjantaina 23.8. alkoi aamu poikkeuksellisen hyvällä aamiaisella, johon kuuluivat muun lisäksi yhtä hyvin yksilöllisesti paistetut munakkaat kuin kuohuviinikin tai siis varmaan venäläinen samppanja sekä ainakin kymmenen erilaista leipää ja leivonnaista. Moni suuntasi lähialuekävelylle. Vieressä olikin alueen kävelykatu, metropysäkki ja runsaasti kauppoja ja ravintoloita.

Pietarin ja Vasilinsaaren katunäkymiä kuvasi siisteys, länsimaisten automerkkien dominointi, kunnostetut rakennukset ja tiet sekä pukeutumisessa tapahtunut muutos. Vanhoja Ladoja oli muutama ja Viipurissa näkyi myös muutama uudenmallinen Lada. Metrolla kauemmas matkustaessa ja kauemmas hotellilta vaellellessa löytyi toisenlaista Pietaria.

Eremitaasi oli perjantain pääkohde. Kolmen tunnin tutustumista ohjasi kokenut opas, joka oli syntynyt Karjalan Pitkärannassa ja puhui kotikielenään suomea. Ensivaikutelma palatsista oli järisyttävä suuruus ja yletön kauneuden tulva. Nykyilmaisulla sanottuna se oli siis törkeän hieno. Minuuttiaikataulun mukaan sisälle ryhmäovesta ja kerrankin opastuksesta kuuli kaiken, sillä laitteet olivat erinomaiset. Kultaa, valkoista, sinistä, hopeaa, puuleikkauksia, hiottuja pylväitä, valtavia maljoja ja huoneita toisensa jälkeen. Kultainen, sininen, valkoinen, vihreä, punainen huone täynnä hopeaesineitä, posliinia, veistoksia, maalauksia ja tietysti tsaarin valtaistuimia. Vieressä juoksemassa kiinalaisia ryhmiä edestakaisin. Palatsimuseon jälkeen seurasi taidetta valikoidusti: italialaista, ranskalaista, hollantilaista. Uskonnollisesta taiteesta Rubensin reheviin naisiin, maitomiehen perheeseen ja tsaarin perheiden isokokoisiin muotokuviin. Kaikki tärkeät vanhat mestarit olivat esillä ja Rembrandilta kokonainen huone, jossa oli kerrotun mukaan maailman suurin Rembrand-kokoelma. Helmenä oli Eremitaasin kullattu riikinkukkokello, joka oli kuin suoraan saduista. Se laitetaan toimimaan valtiovierailujen yhteydessä. Lopuksi näimme vielä linnan huone- ja tyylikavalkadin sekä tilan, jossa myös Mannerheim oli vieraillut Nikolai toisen aikana. Suomesta oli tuotu kivimateriaali moniin pylväikköihin. Suurin osa taidekokoelmista jäi odottamaan seuraavaa vierailua. Kauneustulvaa katselleessa tuli mieleen sekä Pietari Suuren että Katariina Suuren näkemyksellisyys, rohkeus ja kyky uudistaa. Samalla myös konkretisoitui vallankumouksen "välttämättömyys" harvojen rikkauden, palatsien ja miljoonien köyhyyden kohdatessa toisensa.

Voipuneina osa ryhmästä siirtyi bussilla takaisin hotelliin ja osa jatkoi Nevski prospektille, Kazanin kirkkoon, syömään, kahville ja Kirkkoon veren päällä. Turisteja oli joka paikka täynnä. Turistikrääsää, katutaiteilijoita ja kaupunkilaisia liikkui sikin sokin. Metro oli täpötäynnä ja pysäkin välit pitkiä. Liukuportaat olivat pitemmät kuin missään suurkaupungissa, mutta metrohan kulkeekin Nevan alta. Päiväreissun jälkeen askelmittarilukema näytti 27 000 askelta ja jalat tuntuivat sen mukaisilta. Illalla jakaannuttiin pariin ryhmään. Toinen illasti hotelilla ja toiset lähellä olevassa Azerbaitzanilaisessa ravintolassa. Todennäköisesti kaikki kaatuivat sänkyyn ja heräsivät taas hyvälle aamiaiselle.

Lauantai-aamuna oli mahdollisuus tutustua lähialueeseen, sen kirkkoihin ja kauppoihin. Parin korttelin alueella oli ainakin kolme ortodoksikirkkoa ja yhdestä löytyi jumalanpalveluskin. Kuoro oli pieni, mutta hyvä. Kirkkojen kunnostamiseen ja rakentamiseenhan ohjattiin Neuvostoliiton romahdettua rahaa. Osa ryhmästä nautti kävelykadun rauhaisista puistonpenkeistä, kukkaistutuksista ja suihkulähteistä sekä kaikki me tietysti ihmisten ja tapahtumien katselusta.

Tuttu bussi haki meidät ja muut Saimaa Travelin ryhmäläiset 11.30 ja saimme katsella viimeiset näkymät sekä vanhaan että uuteen Pietariin. Moni otti päivänokoset. Viipuriin saavuttiin ajoissa ja meillä oli kaksi tuntia aikaa katsella kaupunkia. jota oli korjattu muutaman vuoden aikana paljon. Kahviloita oli tullut lisää ja hallissa asioitiin edelleen euroilla ja suomeksi. Monelle taisi tarttua tuliaisia hallista tai torilta. Hintataso poikkesi edukseen Pietarista, kahvi maksoi puolet ja leivonnaiset kolmasosan. Moni Viipurin ensikertalainen oli kauhistunut kaupungin huonosta kunnosta. Aallon kirjasto, uudelleen rakennettu Espilä ja puistot olivat mukavia. Kunnostustehtäviä riittää vielä. Oli kuitenkin jotenkin helpompi hengittää kuin aiemmin.

Laivaan mentiin valokuvauskiellon mukaisesti ja matka Lappeenrantaan alkoi. Perillä oli jo pimeä ja Saimaa oli laulun mukaan "illalla kauneimmillaan" valojen palaessa ja heijastuessa veteen. Olikohan meidän vai kaupungin 370-vuotisen historian kunniaksi sataman suihkulähde saanut uuden automatiikan ja valot? Hyvältä se näytti ja passijonossa seisoessa sitä oli mukava ihailla.

Hyvästijättö Carelialle, supertehokkaalle, kieli- ja ammattitaitoiselle Kirsimarjalle ja kotimatkalle, joka joillekin oli lyhyempi, toisille pitempi. Me tulimme kotiin aamuyöstä kahden aikaan ja saimme Porvoon väylällä todistaa uskomatonta poliisi- karhukopla- ja ambulanssiautojen sekä moottoripyöräpoliisien ajamista Porvooseen päin. Uutisista sitten kuultiin, mitä oli tapahtunut.

Kiitos kaikille mukavasta matkasta, matkaseurasta ja elämyksistä, joita ilman tätä matkaa olisimme paitsi. Minnehän sukuseura suuntaa seuraavaksi?

Elämyksistä kirjoitti Hannele Niilon tukiessa

Muuten, uski tarkoittaa kuulema venäjän kielessä jotain kapeaa.