Vehkalahden Pyhällön Uskit

Vanhin säilynyt kirjallinen lähde, jossa Vehkalahti mainitaan on kirje vuodelta 1336. Kirjeessä Viipurin linnan päällikkö Peter Jönsson Bååt antaa Tallinnan porvareille luvan käydä kauppaa Vehkalahdella, Virolahdella ja Viipurissa. Vehkalahden kauppapaikka oli tuolloin Vehkajoen suulla Pirkkulanpohjassa Salmenkylässä.

Vehkalahden seurakunta lienee perustettu viimeistään 1300-luvun alussa ja silloiseen seurakuntaan kuului suurin osa nykyistä Kymenlaaksoa. Oheinen kartta on Ragnar Rosenin Vehkalahden pitäjän historia I -teoksesta, joka kuvaa pitäjän laajuutta 1570-luvulla. Pysyvää asutusta seudulla oli jo 1200-luvulla.

Seurakunnan nykyinen kivirakenteinen kirkko on rakennettu 1430-70 välisenä aikana. Kirkon ulkomuoto tosin muuttui perusteellisesti 1820-luvun muutostöissä, ettei sitä keskiaikaiseksi kirkoksi heti tunnista.

Uskit ovat tulleet Pyhältöön viimeistään 1400-luvulla. Ensimmäisissä verokirjoissa 1540- ja 1550-luvuilla Pyhällössä oli isäntinä neljä Antinpoikaa, kaksi Hannunpoikaa, kaksi Pekanpoikaa ja kaksi Mikonpoikaa. Nämä kaikki kymmenen isäntää olivat Uskeja, Pyhältö on siis Uskien perustama kylä.

Pyhällössä on viisi vanhaa maakirjanumeroa; nro 1 Vähä-Uski, nro 2 Suur-Uski, nro 3 Liikkanen, nro 4 Paronen ja nro 5 Mäenpää. Pyhällön kylän maapinta-ala on 5 528 ha, josta Vähä-Uskilla on 1 718 ha ja Suur-Uskilla 1 150 ha. Pyhällössä oli 225 asukasta vuonna 1754, joista Vähä-Uskilla 37 ja Suur-Uskilla 49. Suur-Uskilla asui vuonna 1827 tehdyn selvityksen mukaan 34 henkilöä, he asuivat kolmessa eri talossa. Rantalan talossa asui 7 henkilöä, Suur-Uskin talossa 13 henkilöä ja Vanhalassa 14 henkilöä.

Vähä-Uski ja Suur-Uski ovat samaa Uski-sukua, kirjallisia lähteitä ei vain ole säilynyt niin kauas, että löytyisivät yhteiset esivanhemmat. Kummatkin sukuhaarat käyttivät pelkkää Uski-nimeä pitkälle 1700-luvulle asti.

Vähä-Uskin vanhin tiedetty henkilö on Eerikki Mikonpoika Uski, joka maksoi viljelyksistään verot vuosina 1546-78. Eerikistä ja hänen vaimostaan alkavat Pyhällön Vähä-Uskien perhetaulut sukukirjassa. Oheinen kartta on vuodelta 1885 ja siinä on mustalla kolmiolla merkitty Vähä-Uskin kantapaikka.

Vähä-Uski ja Uski ovat sukuniminä hävinneet Pyhällöstä jo 1900-luvun alkupuolella. Kylänosana ja tiennimenä Vähä-Uski vielä esiintyy. Kuitenkin valtaosa Pyhällön kylän nykyisistä vakituisista asukkaista kuuluu Vähä-Uskeihin tai Suur-Uskeihin, usea molempiin.

Suur-Uskin sukuhaara alkaa Antti Uskista, joka mainitaan isäntänä Pyhällössä vuosina 1530-43. Antti Uskista ja hänen vaimostaan alkaa Suur-Uskien perhetaulut sukukurjassa.

Nuutti Laurinpoika Uski muutti perheineen kantakylästä nykyiselle Suur-Uskin kylänosalle 1620-luvun alussa. Vuoden 1626 maantarkastuksessa todettiin, että Nuutti oli muutamaa vuotta aikaisemmin "muuttanut kantakylästä ja tehnyt peltonsa kylän yhteismetsään." Oheisessa kartassa, joka on vuodelta 1885, Nuutti Uskin talon paikka on merkitty mustalla kolmiolla.

Vuonna 1638 mainitaan Nuutti Laurinpojan perheen tiluksista mm. seuraavaa. Kylvöä on 8 tynnyrinalaa, 3 hevosta, 1 vetohärkä, 21 lehmää, 30 lammasta ja 2 sikaa. Aikuista väkeä Nuutin perhekunnassa oli tuolloin 16 henkeä. Runsas miesmäärä tarkoitti sitä, että voitiin saada runsaita ruissatoja laajoilta kaskimailta. Kantakylän asukkaat toki huomasivat tämän ja alkoivat kutsumaan Nuutin perhekuntaa Suur-Uskiksi.

Pyhällössä ei enää ole Suur-Uski sukunimenä käytössä. Viimeinen nimen käyttäjä oli Ragnar Suur-Uski, joka muutti 1933 Kotkaan. Suur-Uski esiintyy vielä kylänosana ja tien nimenä. Näkyvimpänä muistona Uski-nimestä on Suur-Uskilla oleva Uskinjärvi.